Mitäs
tästä keikasta muuta sanoisi kuin että KYLMÄ ja olipahan kokemus tämäkin :D.
-24 astetta pakkasta ja jotain parikyt kilsaa talsittiin ennen kuin ensin toisen yksilön kankut jäätyivät ja sitten toisen yksilön koko alakroppa kangistui. Siinä vaiheessa (ja auringon laskiessa) käännyttiin takaisinpäin ja viimeiset kilometrit toinen rusakoista käveli tönkköjaloin noin 10-15 cm askelin maaliin hammasta purren ja kiukulla. Taitavat nämä otukset sopia paremmin hieman lämpimämpiin keleihin.
Ilma ja maisemat olivat kyllä hienoja, aurinko paistoi ja lumikiteet kimmelsivät. Reittisuunnittelua ei harrastettu tällä kertaa oikeastaan lainkaan vaan matkaan lähdettiin ihan kokeilumielellä tarkoituksena katsoa kuinka kauan kroppa kestää (lue: viitsii ulkoilla) noinkin kovalla pakkasella. Hah, osasyy suunnittelemattomaan etenemiseen taisi olla taas myöhästyminen lähdöstä, perinteisesti toisen rusakon liian hyvien unenlahjojen takia.
Sen verran olisi kannattanut reittiä suunnitella että olisi tehnyt kaksi lenkkiä ja käynyt välillä kisakeskuksessa lämmittelemässä. Juominenkin taisi pakkasessa jäädä hieman liian vähälle mikä todennäköisesti aiheutti tönkköjalat. Mukana olleista juotavista ainoastaan hiihtoon tarkoitettu eristetty vyölaukkuvesipullo ja villasukan sisässä repussa ollut juomapullo säilyivät sulina. Neopreenisukista ei ollut juomapulloja eristämään. Onneksi oli kuumaa vettä mukana termoksessa, molemmilla untuvaliivit lisävaatteina sekä kemiallisia lämmityspusseja tumppuihin laitettavaksi. Kompassit hyytyivät ihan kokonaan ja emitkin hieman yskähteli, vaikka se oli koko ajan tumpun sisällä turvassa.
-24 astetta pakkasta ja jotain parikyt kilsaa talsittiin ennen kuin ensin toisen yksilön kankut jäätyivät ja sitten toisen yksilön koko alakroppa kangistui. Siinä vaiheessa (ja auringon laskiessa) käännyttiin takaisinpäin ja viimeiset kilometrit toinen rusakoista käveli tönkköjaloin noin 10-15 cm askelin maaliin hammasta purren ja kiukulla. Taitavat nämä otukset sopia paremmin hieman lämpimämpiin keleihin.
Ilma ja maisemat olivat kyllä hienoja, aurinko paistoi ja lumikiteet kimmelsivät. Reittisuunnittelua ei harrastettu tällä kertaa oikeastaan lainkaan vaan matkaan lähdettiin ihan kokeilumielellä tarkoituksena katsoa kuinka kauan kroppa kestää (lue: viitsii ulkoilla) noinkin kovalla pakkasella. Hah, osasyy suunnittelemattomaan etenemiseen taisi olla taas myöhästyminen lähdöstä, perinteisesti toisen rusakon liian hyvien unenlahjojen takia.
Sen verran olisi kannattanut reittiä suunnitella että olisi tehnyt kaksi lenkkiä ja käynyt välillä kisakeskuksessa lämmittelemässä. Juominenkin taisi pakkasessa jäädä hieman liian vähälle mikä todennäköisesti aiheutti tönkköjalat. Mukana olleista juotavista ainoastaan hiihtoon tarkoitettu eristetty vyölaukkuvesipullo ja villasukan sisässä repussa ollut juomapullo säilyivät sulina. Neopreenisukista ei ollut juomapulloja eristämään. Onneksi oli kuumaa vettä mukana termoksessa, molemmilla untuvaliivit lisävaatteina sekä kemiallisia lämmityspusseja tumppuihin laitettavaksi. Kompassit hyytyivät ihan kokonaan ja emitkin hieman yskähteli, vaikka se oli koko ajan tumpun sisällä turvassa.
Maaliin päästyämme suuntasimme läheiseen kylpylään uimaan ja saunomaan - tai tarkemmin vain saunomaan, koska kylpylän lämmin allasvesikin tuntui vilpoiselta. Taisi siinä tovi jos toinenkin saunassa kulua ennen kuin kaikki raajat lämpesivät ja sauna jälkeen sai kerrostaa normaalia enemmän vaatteitä päälle eikä jälkihiestä ollut tietoakaan. Aikamoista, täytyy kyllä kovasti kunnioittaa joukkueita jotka viihtyivät pakkasessa koko kisa-ajan, hurjia olette!
