19.9.2016

Pohjoisen MTB polkuja ja Snowflakes Seikkailu 2016

Kesä tuli ja kesä meni… olimme ennakkoilmoittautuneet yhteen heinäkuun kisaan (Porin Raasto) mutta jouduimme jättämään sen väliin, kun maastopyöräily ja etenkin questit olisivat vielä olleet turhan haastavia kuntoutuvan olkapään kanssa. Loppukesästä meno kuitenkin tuntui jo niin hyvältä, että lähdimme tutkimaan pohjoisen maastopyöräreittejä Rukan, Saariselän ja Levin maastoihin. Niiden innoittamana päätimme myös lähteä viime hetkellä mukaan Snowflakes Seikkailuun.

Pohjoisen MTB polkuja tutkimassa

Kävimme tosiaan kääntymässä pohjoisemmassa tutkimassa miltä laskettelukeskuksien niin kovin kesäaktivitteettina mainostamat maastopyöräreitit näyttävät. Ensimmäiseksi testasimme Rukan reittejä. Rukatunturin ympärysreitti tarjosi haasteita lähinnä mäkien muodossa - ylämäet omalle kunnolle ja alamäet levyjarruille (näkymään nekin saa savuamaan). Samalla kävi selväksi, että merkityt reitit menivät lähes kokonaan sorateitä ja leveitä latupohjia pitkin, mikä oli pettymys. Mukavampia polkuja löytyi omatoimisesti ja talviset moottorikelkkauratkin olivat soita lukuunottamatta mukavia ajettavia. Poroja vilisti joka paikassa ja itikoita ei ollut ollenkaan, mikä oli aivan mahtavaa tällaiselle etelän huitojalle. Ja tietenkin kävimme myös Karhunkierroksella, kalassa, koskea laskemassa, bongaamassa pöheikössä tyynylaavaa (hah) ja viilettämässä kesäkelkkaradalla. Ihan jees setti.

Siinä sitä tyynylaavaa kai sitten on ja ihan suomalaisesta pöheiköstä bongattuna. Kaikkea sitä näkee ja oppii.
Matka jatkui Saariselälle, jossa laskettelukeskuksen ympäristöstä löytyi paljon paremmin ajettavaa - mutta jälleen kerran, pääasiassa karttoihin merkittyjen maastopyöräreittien ulkopuolelta. Joskin esim. Ahopään kautta kiertävä, pyöräreitiksi merkitty pätkä oli kiva ja tarjosi kivan alamäkirymistelyn (kunhan ensin oli jaksanut tunkata tunturin laelle). Hieman kyllä harmitti, että UKK:n puolella ei saanut pyöräillä kuin yhtä reittiä. Sen varaan sitten laskimme suuret odotukset, mutta tämäkin ainoa kansallispuiston alueella olevaksi pyöräreitiksi merkitty pätkä Raja-Joosepilta etelään osoittautui hiekka/sora/kivenkökkäreTIEKSI. Pöh.

Eksyttiin myös kullanhuuhdontakentälle, josta yritän selvitä kuivin kengin pois.
Saariselältä siirryimme Lemmenjoen kautta Leville, joista molemmista löytyi kivasti pyöräiltävää ja etenkin Levillä maastopyöräilyn ajatus oli ymmärretty jo paremmin. Yleisesti ottaen hieman on vielä tehtävää ennen kuin maastopyöräilystä saadaan suurempaa kansanhuvia laskettelukeskuksien kesäohjelmaan.

Ensimmäisestä pohjoisen maastopyöräilykeikasta oppineena suuntaamme todennäköisesti seuraavalla kerralla tutkimaan maastoja riittävän pohjoiseen ja kansallispuistojen ulkopuolelle.

Snowflakes Seikkailu 27.8.2016

Koska pohjoisen pyöräretket sujuivat jo sen verran hyvin olkapään kanssa, päätimme viime tipassa lähteä mukaan Snowflakes Seikkailuun Vierumäelle. Vakisarjamme eli medium oli jo täynnä, joten pro- ja perussarjan välillä valinta osui helposti perusmeiningin puolelle.

Perussarjan lähtö oli niin myöhään, että tavoistamme poiketen olimme hyvissä ajoin ja täydessä valmiudessa lähdössä. Prologi oli lähinnä juoksuvauhtia mittaava suunnistuspätkä, jossa rastit piti hakea rakennusten silhuettien ja suunnistuskartan avulla. Seuraavana osuutena ollut melonta oli lyhyt joskin tuulinen - välillä tuntui että melaa oli raskaampi liikuttaa ilmassa kuin vedessä ja järvellä näkyi muutamia aika kiemurtelevia suorituksia. Vaikka kanootit kuuluvat meidän molempien inhokkilistalle, sujuu niidenkin kanssa melominen meiltä ihan mukavasti. Hiukan kyllä jäi harmittamaan, että meloimme ison porukan kiinni ja pääsimme muutamasta ohi kunnes juutuimme leimausjonoon ja siinä jonotellessa monta päänahkaa pääsi taas karkuun.

Melonnan jälkeen tullut varsinainen suunnistusosuus oli myös lyhyt ja helppo. Omilla kintuilla eteneminen ei kuitenkaan kuulu vahvuuksiimme, joten olimme sen osuuden suoritusajoissa häntäpäässä - ja toki piti sen verran säätää että yhtä rastia haimme yhtä niemenkärkeä liian aikaisin. Lopuksi oli vielä maastopyöräosuus, joka oli myös lyhyt ja helppo - vaikkakin koko kisan toinen pummi tuli tällä osuudella tehtyä. Kartanluku maastoajossa luo omat haasteensa, varsinkin jos innostuu liikaa. Liian kiva alamäki sai vauhdin kasvamaan, hurjastelu jäi päälle ja yksi käännös meni vauhdissa väärin. Se ei kuitenkaan vaikuttanut lopputulokseen vaan päädyimme juoksuosuuden hitaudesta huolimatta sijalle 19/37 ja aikaa kului 3 h 20 min. Hauska oli myös huomata että yksi pro-sarjan naisjoukkue veteli rataa jalkaisin oikoen samaan tahtiin kuin meikäläiset maastopyörillä - respect! Ai niin ja questit - seinäkiipeily (jonka tilalla suoritin olkapään takia suoraan sakon eli kiipesin hyppyrimäen alastulorinteessä olleen järkyttävän suuren purukasan, josta osa taisi tulla myös kengissä kotiin asti muistoksi), ilmapallon pomputtelurata (vaati vähän soveltamista myrskytuulessa) ja pulahdus järveen (kastua pitää aina). 

Oikein kiva kokonaisuus, kiitos järjestäjille!

Öh, maali oli jo? & Jeee, ai me ollaanny maalissa!