Syysrogaining 25.10.2015

Edellisellä viikolla tapahtui uppopallossa harmittava olkapään rusahdus ja Syysrogaining suunnitelmat muuttuivat kertaheitolla. Maastopyörät jätettiin kotiin ja eteneminen vaihtui hissukeen hiippailuksi käsi tuettuna ja suurimpia ryteiköitä sekä liukkaimpia kallioita vältellen.

Säätiedotus lupasi edellisen päivän auringonpaisteen sijaan lämmintä syyssadetta taivaan täydeltä. Käden tukiside oli pehmustettu ja kankainen, joten sen ottaminen mukaan märkään metsään hiukan mietitytti. Onneksi mukaan tulleesta urheilakassista löytyi sopiva hihna jolla korvasin kankaisen tukisiteen ja eikun menox. 

Pisteidenlaskun sijaan valitsimme kartalta suurimman metsäalueen josta haimme kaikki rastit pisteistä välittämättä. Hiukan kyllä suunnitelmien pakkomuutos harmitti, varsinkin kun maastopyöräiltävää metsäbaanaa ja siistejä mäkiä oli joka mutkan takana. Sää kuitenkin pysyi sopivan raikkaana eikä kaatosadetta tullut. Kolmikätinen hiippaileva joukkueemme löysi rastit helposti ja kun 10 km alkoi tulla täyteen suuntasimme maaliin kahvitermosten äärelle. Kaiken kaikkiaan mukava sunnuntaiaamupäivän ulkoilu, lämmin kiitos järjestäjille!

Kulkee se näinkin :D

FightBack Run 5.9.2015

Kävimme juoksemassa n. 5,6 km FightBack Run -tapahtumassa. Vaikka kesäloman jälkeen ei ole tullut käytyä suunnistamassa saati lenkillä lainkaan, Pekka Hyysalon sisukkaan ja ihanan positiivisen esimerkin innoittamana jaksoi laittaa tossua toisen eteen tässä hienossa hyvän mielen tapahtumassa. Tässä juoksuaika.fi -sivustolta lainattu kuvaus tapahtumasta:

"FightBack-tarina alkoi 28. huhtikuuta vuonna 2010, kun freestylehiihtäjä Pekka Hyysalon päivän viimeinen lasku päättyi vakavaan loukkaantumiseen. Lääkärien ennusteet saivat Hyysalon perheen varautumaan siihen, ettei poika enää koskaan keskustelisi heidän kanssaan saatikka kävelisi omin jaloin. Hyysalo päätti kuitenkin taistella takaisin ja vain kuusi kuukautta myöhemmin hän käveli jälleen.

FightBack Run järjestettiin ensimmäistä kertaa 6.9.2014 Turussa. Juoksu keräsi yli 1200 osallistujaa ja tapahtuma sai valtavaa huomiota eri medioissa. Ensimmäisellä kerralla tapahtuman juoksumatka oli 2,6 kilometriä. Matkan pituus on tarkoitus tuplata joka vuosi, ja itse Hyysalon henkilökohtaisena tavoitteena on juosta maraton seuraavan viiden vuoden sisällä."

Pori Open 15.8.2015

Viikonloppuna kisattiin sukelluskalastuksen Pori Open kisat. Parin vuoden kalastustauon jälkeen homma oli taas todella kivaa, vaikka kisoista ei kalaa tullutkaan ja näköhavannoitkin rajoittuivat kahteen lahnaparveen ja yhteen vilahdukseen särjestä.

Best Hunterit ;)

Kalaton kisa jätti saalistamisvietin. Pari päivää myöhemmin Saija menossa rapsuttelemaan leuan alta laiturin alla asuvia affenia.

Miten niin välineurheilua?

Pyöräilymatka Tanskaan 29.7.-10.8.2015

Käytiin lomalla leppoisalla pyöräilylomalla Tanskassa, Limfjordenin ympäristössä. Yhteensä tuli poljettua n. 220 km. 5 pyöräilypäivää, 4 telttayötä, 2 hostelliyötä, hurja tuuli, piiiitkiä mäkiä, hiekkarantaa & hellettä.

Porin Raasto 11.7.2015

Raasto on kyllä yksi parhaiten järjestettyjä seikkailu-urheilutapahtumia mitä matkan varrelle on osunut - enkä nyt usko edes katsovani tapahtumaa ruusunpunaisten porilaissyntyisten aurinkolasien läpi vaan tapahtuma on oikeasti aivan huippuluokkaa: joukkuekuvat, rannekkeet, vedenpitävät kartat, Yyteri, suppailu, yleinen henki ja meininki, tarkka reittikirja ja muutenkin hyvä ohjeistus, Kallon suunnistus jossa piti itse piirtää rastit seuraavan suunnistusosuuden kartalle, upeat maisemat, sukellusrastit, suon keskellä olleen rastin viereisen valtavan ojan yli viritetyt liinat joita pitkin pääsi hienosti toiselle puolelle, palkintojenjakotilaisuus, kuvaus tapahtuman aikana jne jne.... hyvä tekemisen meininki kaikessa, iso kiitos järjestäjille!

Jos jostain pitäisi jotain sanoa, niin molemmille joukkueen jäsenelle saisi olla omat kartat, pyöräilyosuus oli turhan lyhyt ja kuntosarjassakin saisi olla melonta sekä emit käytössä. Lisäksi parin rastin sijainnista saatoin olla hieman eri mieltä järjestäjien kanssa - mutta mitä pienistä, kyllä ne rastit silti löytyivät. Ja sukellusrastit voisi laittaa reippaasti syvemmälle niin meikäläinen pärjäisi paremmin ;D mutta tämä tapahtuma on varmuudella myös ensi vuoden kisakalenterissa.

Itse kisa meni ehkä vähän tallusteluksi. Heti prologissa jäimme pidemmällä juoksupätkällä kauas muista ja kun vielä teimme suppailun (jonka ajankohdan sai itse valita) heti prologin perään, jäimme taittamaan matkaa lähes yksin. Pyöräilyosuus oli lyhyt ja hädin tuskin maastopyörää vaativa, joten emme saaneet kuin yhden joukkueen kiinni. Toiselta rusakolta ei kartanluku aina suju pyöräillessä, joten vaihdoimme kesken kaiken työjärjestyksen takaisin normaaliin, mutta sekoiluun kului pieni tovi. Kun ei ollut yhtään selkää kiinniotettavaksi, alkoi vauhtikin hiipua ja maisemien katselu kiinnostaa enemmän kuin verenmaku suussa eteneminen. Vasta viimeisellä suunnistusosuudella aloimme nähdä lisää muita joukkueita ja aivan lopussa tajusimme, että emme olleetkaan viimeisiä ja piti taas laittaa vähän vauhtia lisää. Vaikka liikumme hitaasti, sujuu suunnistus nykyään yleensä hyvin ja pääsemme sen avulla sinne-tänne-tuonne-ja-takaisin juoksenteluun sortuvien joukkueiden niskan päälle tai ainakin hönkimään niiden niskan taakse. Tällä kertaa matkaa kertyi vähän vähemmän (n. 27 km) mutta siitä aika suuri osa mentiin jalan, pari pyrähdystä pyörällä ja pieni pätkä myös sup-laudalla. Aikaa meillä kului 4 h 40 min ja sijoitus oli 41/48.

Kuntosarjaan oli myös eksynyt uppopallokaveri ja meidän jukolatiimin huipputykki, joka parinsa kanssa kaahasi koko sarjan kolmannelle sijalle n. 3 h ajalla. Onnea Makko ja Orvokki!

Ehkä kuitenkin parasta koko Raastossa on se, että kotikenttäedun ansiosta pääsee heti kisan jälkeen saunaan 8)

Raaston joukkuekuva ennen lähtöä - vielä myhäillään tyytyväisinä.

Maaliiiiiiiin! Ja kas, edelleen myhäillään tyytyväisinä. Hienosti järjestetty skaba.

Summer Challenge 4.7.2015

Tämänkertainen seikkailu-urheilukisa järjestettiin Vihdissä mukavan aurinkoisessa hellesäässä. Sen verran monet kisat on jo tullut kierrettyä, että valmistautuminen, eväät ja välineet  (halppisuimapatjoja lukuunottamtta) on meillä jo aika hyvin hallussa. Silti kisa tarjosi todellista seikkailua. Hukassa olevia rasteja, uimapatjahaaksirikon, virheitä reittikirjassa (farssi!!! :D), ensimmäistä kertaa meidän uralle osuneita ei-leimata -rasteja, ristiriitaisia ohjeita ja itselle oudolta tuntuvaa epäsuunnistusta (ihmettelin viitoitettuja reittejä metsässä huuli sen verran pyöreenä että vetäisin jopa kärpäsen henkeen, köh), suolla konttaamista (jonka jälkeen haisee... öh... ummehtuneelle likakaivolle) ja silti, koko touhu oli kyllä niin viihdyttää ja kivaa kuin vain olla voi. Matkaa kertyi pyöräillen, meloen, uimapatjaillen ja juosten n. 30 km ja aikaa hurahti 4 h 45 min. Sijoitus 10 / 24. Todella kivaa oli, kiitos järjestäjille ja tsemppiä ensi vuoden järjestelyihin ;)

Itselle muistutuksena: ensi kerralla matkaan kestävämmät uimapatjat tai ilmapatjat mallia Jysk, jolloin keskellä järveä ei tarvitse miettiä mistä tuo hassu pihinä kuuluu...

Maalissa! (Kuva Jari Kiri)

Levi24 12.-13.6.2015

Meidän vuosi. Kolmasko kerta toden sanoo? Lähdettiin jo kolmatta kertaa kohti Leviä ja Levi24 maastopyörätapahtumaa, ei välttämättä fyysisesti kovassa tikissä, mutta henkisesti sitäkin vahvempina.

Startti tapahtuisi perjantaina klo 18, joten matkaan lähdettiin jo torstaina, jotta saatiin Levillä alle yhdet edes suunnilleen kunnon yöunet ennen tiukkaa koitosta. Osallistuisimme hyväntekeväisyyssarjaan, jossa osallistujia sai olla max. 8 henkeä. Joukkueemme “Sheriffit” starttasi matkaan 7 henkisenä, joten tauot suoritusten välillä eivät tulisi olemaan aivan maksimaalisia.

Ennen varsinaista starttia kapteeneille oli järjestetty palaveri, jossa käytiin läpi kisan säännöt ja muut oleelliset asiat. Sieltä tuliaisina oli tieto, että kerrankin olisi suhteellisen kuivaa ja rata edellisvuosia nopeampi. Tämän jälkeen pidettiin joukkueen kesken oma nopea taktiikkapalaveri, sovittiin ajojärjestys, miten hoidetaan yövuorot ja päätettiin ottaa jokaiseen vaihtoon yhdet lisäkädet vaihtamaan viestikapulana toiminutta nilkkaan kiinnitettävää chippiä polkijalta toiselle. Ja sitten odottelemaan starttia.

To be continued….

Toim. huom: siltä varalta että kirjoittaja ei saa aikaiseksi jatkaa, paljastettakoon jo nyt että tämä tarina päättyy kuohariin palkintopallilla.

Hyväntekeväisyyssarjassa kerättiin 6550 EUR Lapin Keskussairaalan
Lastenosastolle. P.S. Etsi kuvasta kuoharimies.

Louna-Jukola, Venlojen viesti 13.6.2015

Se oli sitten 5. Venlojen viesti meikäläisen uralla ja taas pitää todeta, että paremmin pärjäisi jos edes hiukan panostaisi tuohon juoksupuoleen, koska Jukola ja suunnitus ovat kaksi eri lajia :D Itselläni oli onneksi lyhin 2. osuus ja hienoa oli, että pääsin ylipäänsä paikalle - pari viikkoa sitten sekin vaikutti vielä mahdottomalta.

Meidän joukkueen ensimmäisen osuuden nopsajalka tuli hienosti vaihtoon vähän yli 300. paikkeilla. Osasin epäillä nopeaa suoritusta ja olin ajoissa vaihdossa, mutta en tarpeeksi ajoissa - ehdin juuri vaihtopuomille ja tähyilemään karttatelineelle kun huomasin ensimmäisen osuuden juoksijamme juuri tulevan telineen päähän. Sain saman tien kartan käteeni ja ehdin hihkua riemusta hyvän suorituksen ansiosta. Lämmittely jäi kokonaan tekemättä, mutta onneksi oli mukava helle, joten lihakset olivat muutenkin jo sulina ja itsellänihän on noita juoksuaskelia rajallinen määrä, joten oli vain parempi kun ne säästyivät itse suoritukseen :D

Lähtösuoran loppuvaiheessa alkoi meikäläisen juoksukunto piiputtamaan jo ensimmäisessä ylämäessä, mutta vieressä pönöttänyt tv-kamera kannusti jatkamaan. Seuraavaksi huomasin tv-kameran K-pisteellä, joten piti juosta vielä siitäkin ohi ennen kuin sai vähän hengähtää. Heti alussa tajusin päässeeni metsään oikeiden suunnistajien joukkoon - häntäpään menijöiden yleinen rastinumeroiden huutelu ja jutustelu puuttui kokonaan ja matkaa tehtiin täydellisessä hiljaisuudessa. Epämääräisiä sinkoilijoita ei ollut ja porukka teki selkeitä reitinvalintoja sekä eteni hyvin määrätietoisesti tiukasti suunnassa rastilta rastille.

Etenin helposti (mutta hitaasti) viivaa pitkin aina 7. rastille asti (joka taisi olla jo 3. tv-rasti). Olin jo luullut tv-rastien loppuneen ja hätkähdin kun olin taas kameroiden edessä. Matkalla oli jopa ollut yhdistetty kamera- & tv-rastikukkula missä kuului kameralaukaisimien sarjatuli. Lieko se ollut syy, mutta 7. rastilla oli meikäläisen tv-kamerasietokyky loppu ja rastilta tuli kummallinen kiirepaniikki pois. Lähdin aivan ääliömäisesti ilmeisesti jo 3. osuudella olleen jonon perään. Tajusin heti lähteneeni liikaa pohjoiseen, mutta olin niin kiireellä poistumassa kameroiden alta, että lähdin vain juoksemaan jonon perään - vaikka jo ensimmäisestä askeleesta lähtien hälytyskellot soivat päässä ja käskivät menemään koilliseen kohti jyrkänteitä. Kun ajattelin olevani tarpeeksi kaukana kameroista, pysähdyin lukemaan karttaa tarkemmin ja korjasin suunnan - mutta moka oli jo tapahtunut ja menin omasta rastistani vierestä ohi. Sitten kävinkin hakemassa vauhtia ensin yhdeltä jukolarastilta ja sieltä vielä omalle rastille nro 10, jossa pääsin taas kunnolla vauhtiin ja takaisin reitille. 

Loppu sujuikin taas täysin ilman ongelmia, joskin hitaasti koska kuntopuoli oli piiputtanut jo aikoja sitten. Tässä vaiheessa olin tiputtanut sijoitustamme jo niin rankasti, että ympärillä alkoi taas kuulua tuttua pulinaa ja rastinumeroiden huutelua - ja neuvoin matkalla jopa pari tyyppiä takaisin kartalle ja yhden omalle hajontarastilleen.

Jälkeenpäin ajateltuna pummin syy oli kunnon loppuminen joka johti täydelliseen ajatusseisokkiin ja tyhjyyttään kumisevaan yläkertaan sekä kamera-aversioon..... ilman sitä en olisi ikinä toiminut noin 7. rastilla. Lisäksi jukolarasti johon pöllähdin oli niin selkeässä maastokohteessa, että siitä olisi pitänyt päästä heti takaisin kartalle - ja ennen sitäkin oli jo monta selkeää maastokohdetta kiljumassa sijaintia mistä olisi pitänyt osata kurvata omalle rastille - jos sitä energiaa olisi ollut ajatustoimintaan. Sinänsä pummi ei ollut suhteessa niin paha miltä se tuntui - etanamainen juoksuvauhti raksutti suoritusaikaan enemmän minuutteja kuin tuo yksittäinen pummaus.

Kaiken kaikkiaan, jälleen kerran aivan upea reissu. Ilma oli mahtava, ihana joukkue, maasto oli tosi kiva, sain uusia tuttavuuksia, rusketusta naamaan sekä meikäläisen ikäiselle erinomaiset maksimisykkeet mittariin. Shoppailtuakin tuli - ehkä jopa hivenen liikaa, omasta ja muiden puolesta. Huippua oli myös meidän 3. osuuden varanainen, joka aamulla palautteli mieleen kompassin käyttöä ja veti yksien kuntorastien kokemuksella, yövuoron jälkeen, aivan upean suorituksen - puhumattakaan taas salamatkustajan kanssa juosseen ankkurin suorituksesta! Lisäksi meillä on suunnisturingissä nyt sen verran monta nastarinkuluttajaa, että meillä voisi oikeasti olla ensi vuonna jukolatiimi kasassa - mikä tarkoittaa meikäläiselle armotonta juoksutreeniä koko ensi vuodeksi :D Levi24 MTB -tapahtumastakin kuului hyviä uutisia (toisen rusakon joukkue oli tullut hienosti kolmanneksi) - mutta siitä toivottavasti oma raportti erikseen.

Venlojen 2. osuus, omat rusettikiemurat violetilla.

Turku Rogaining Sprint 25.5.2015

Parisarja muuttui lennosta yksilösarjaan, joten myös sotasuunnitelma muuttui toisen puuttuessa. Etukäteissuunnitelmana oli siis tällä kertaa etsiä isot pisteet ja luottaa enemmän jalkaan, kuin päähän.  Tai kuten eräs kilpakumppani kerran lausui: “täysillä matkaan ja loppuun asti kiristäen”.

Saavuin kisapaikalle hyvissä ajoin, suoraan töistä tosin. Aurinko lämmitti mukavasti auton lasin läpi mutta pihalla tuuli oli jäätävää, joten nopea numerolappujen haku ja takaisin autolle lämmittelemään, tankkaamaan ja kiinnitelemään numerolappua rinnuksiin. Kisana tänään siis 2 h sprinttikisa ja reittisuunnitelman tekoon aikaa ruhtinaalliset 15 min.

Kartta käteen, alkuun nopea silmäys, hivenen ahdistuneisuutta, paniikkinaurua, itsensä kokoamista ja paluu strategiaan, isot pisteet ja teitä pitkin runnoen. Reitti alkoikin melko nopeasti hahmottua ja onnistuin vielä valitsemaan ensimmäiset rastit siten, että erehtymisen vaaraa ei ollut. Kokemushan on opettanut, että hyvä “rytmi” on löydettävä nopeasti ja alku on otettava rauhassa ja jokseenkin varmanpäälle.  Loppuun jätin pienellä riskillä vielä useamman isopisteisen rastin, jotka olisin voinut napsia jo alkumatkasta, jotta sain reittini ainakin teoriassa näyttämään fiksulta.

Ensimmäinen kolme varttia menikin hienosti. Matka taittui, pisteitä kertyi ja kaikki näytti hyvältä. Isoja pisteitä, helppoja reittejä ja usko oli vahva.  Pääsin suunnitteleman reittini kauimmaiselle pisteelle (kyllä, siellä odotti maksimipisteet ottajaansa). Sitten alkaisi matka kierrellen kohti maalia ja pääsisin suorittamaan ihan oikeaa suunnistusta pois nopeakulkuisilta teiltä. Syöksyin metsään ja homma alkoikin luistaa odotetulla tavalla. Metsä tosin osoittautui hyvinkin kaksijakoiseksi; joko tiheää soistuvaa ja vaikeakulkuista, tai vaihtoehtoisesti erittäin kivikkoista avokalliota. Luvassa ei siis ollut leppoisaa kangasmetsäsuunnistusta, varsinkaan kun takana oli jo tunti melko kovatempoista rallattelua.

Poimin metsästä alkuun parit pikkupisteet suunnaten suunnitellun päättäväisesti kohti viimeistä kunnon haastetta. Kymmenen pistettä keskellä muutaman jalkapallokentän kokoista tiheikköä. VIRHE! Rasti kivien välissä, ainakin rastimääreen mukaan. Itse en löytänyt rastia, enkä edes kiviä, mutta eipä sitä löytäneet toisetkaan. Väkeä kyllä riitti, sillä isot pisteet olivat houkutelleet paikalle ison kasan muitakin suunnistajia.  Tajusin sentään luovuttaa, kun rastia ei vaan alkanut löytymään. Matka eteenpäin ja väärälle polulle. TOINEN VIRHE ja se oli sitten siinä. Kompassilla suunta kohti sivistystä, epätoivoista etsiskelyä ja lopulta paikannus kartalle ja nopea tilannepäivitys. Laskin että aikaa olisi periaatteessa jäljellä vielä yhden rastin noutamiseen (ainakin tuoreilla jaloilla), joten suunta siis kohti rastia. Kahden tunnin kilpailu ja aikaa kahden leiman välillä 45min! Voisi siis väittää, että ihan putkeen ei mennyt.

Seuraava huoli tuli kiiruhtaessani kohti maalia. Matka maaliin kulki samaa reittiä, kuin olin jo alkumatkan kulkenut ja olin kellottanut muutaman kiintopisteen, jotta tarvittaessa osaisin jakaa vauhtini oikein (mikäli siis kiire tulisi). Ja tulihan se, tajusin olevani pari minuuttia etuajassa, mutta tämä riemu oli lyhytaikaista. Olinhan alkumatkan kirmannut tuoreilla jaloilla ja hyvin tankanneena… ja vielä suurimmalta osin loivaan alamäkeen. Nyt siis samaan 20 min matkaan oli aikaa 22 min, mutta takki tyhjänä, jalat löysinä ja ylämäkeen. Nyt sai siis piilottaa kellon häiritsemästä ja laittaa kaikki peliin. Loppuaika 1:59 jäi siis minuutin maksimiajasta. Eli toisinsanoen ajoissa maaliin!

Kaikki tuli annettua, plääni oli hyvä, riskejä sopivasti, juosukin vähän kulki ja sääkin oli aurinkoinen. Eli ihan hyvillä mielin sai lähteä kotia kohden. Huonot pisteet, mutta reittisuunnitelman teko onnistui hyvin. Ehkäpä ensikerralla osuu jo kaikki kohdalleen…

Kohti rastia 167.

Retki-rogaining 16.5.2015

Tällä kertaa vuorossa oli Jyväskylän lähettyvillä kisattu Retki-rogaining ja 8 h MTB sarja. Aikaa reitin suunnitteluun oli ruhtinaalliset kolme tuntia, joten kokeilimme meille uutta lähestymistapaa: villalankaa, nuppineuloja & pahvia, mikä osoittautui hyväksi yhdistelmäksi. Seuravalla kerralla voisi vielä jakaa kartan lohkoihin ja katsoa niiden avulla mistä löytyy parhaimmat pisteet.

Matkaa kertyi 65 km ja aikaa käytimme 7 h 5 min. Pisteitä  kertyi 95 ja sijoitus oli jälleen huima 19 / 24. Sijoitus olisi muutamaa pykälää parempi, jos olisimme käyttäneet kaiken kisa-ajan (ohitimme esimerkiksi 6 ja 9 pisteen rastit aivan vierestä niitä hakematta, nyyh). Nyt kuitenkin reittisuunnittelua häiritsi epäusko molempien suunnistuskykyihin 1 : 41 000 kartalla metsän puolella, aivan turhaan. Tetsasimme kaikki pöheikön puolelta haetut rastit ihan hyvin. Niitä olisi siis vain pitänyt hakea rohkeasti lisää, alamme selkeästi tottua outoihin mittakaavoihin ja rogaining karttojen disinformaatioon - kaikkea karttaan merkittyä ei maastosta löydy ja päinvastoin. Lisäksi kun parkkeeraa pyörät ja lähtee juoksemaan niin kannattaa kaivaa se kartta (ja rastimääreet) telineestä aina mukaan, vaikka rasti näyttäisi olevan tooooosi helpossa kohdassa. Kartan kanssa saatu varmuus helpottaa jännästi menoa, hah, ja väsyneenä on parempi että molemmat suunnistaa ajatuksella, ettei toinen vedä höpötyksellään toisen ajatuksia harhaan ;D

Toista pyörää jouduttiin korjaamaan kolme kertaa kisan aikana, mutta onneksi toinen Rusakko on jo melkein ammattilaisen tasoinen pyöränkorjaaja eikä aikaa mennyt kovin paljoa hukkaan. Hyvä on, että mukana kulkee aina varasisärengas, multitool, ketjujen katkaisin & missing link. Jälleen kerran Hartsport, geelit ja Snickersit olivat hyvää kamaa. Täytyy vain pitää huolta säännöllisestä tankkauksesta tai muuten tapahtuu täydellinen nuupahdus. Kuten viime reissussakin jo opimme, parasta on katsoa kellosta aikaa ja tankata säännöllisesti, koska fiilispohjalta ei tule kuin juotua.

Maastossa näkyi todella paljon eri karvajalkojen papanoita ja jälkia, mutta yhtään karvakankkua ei silmästä silmään kohdattu, valitettavasti. Tiedä sitten kuinka monta silmäparia meitä tarkkaili puskien takaa.... ainakin yksi paikallinen isäntä, joka epäili vahvasti meidän kartanlukutaitoja.

Reissu oli taas aivan mahtava, kauniit maisemat ja hyvät järjestelyt. Matkan varrelta löytyi niin hienoja paikkoja, että välillä oli pakko pysähtyä hetkeksi maisemia ihailemaan. Niin kiire ei ikinä ole etteikö ehtisi vähän nautiskella. Meillä oli ehkä pienet ennakkoantipatiat QR-koodien avulla tapahtuvaa leimausta kohtaan, mutta loppujen lopuksi se toimi hyvin - bonuksena tuli jopa napsittua kuvia matkan varrelta kun kännykkä oli kerrankin koko ajan helposti saatavilla. Sää oli sopiva, ei kuuma eikä kylmä. Sen verran mäkistä maasto oli, että reissun aikana tuli myös tehtyä vauhtiennätys maastopyörällä, eli 63 km/h. Jotain hyötyä tuosta riittävästä elopainosta sentään on.

Reittisuunnittelua vanhan villasukkalangan avulla.

Jeee rasti löytyi!!!! Wuhuu wuhuu!

Maisema (ja ehkä jalatkin) vaati taukoa.

Kuljettu reitti. Violetilla rastit 69 ja 95 jotka olisi pitänyt hakea.

Salpaus-rogaining 2.5.2015

Aivan mahtava reissu! Hah! Kyseessä siis oli Salpaus-rogainingin 4 h MTB sarja. Matkaa kertyi n. 35 km, aikaa kului 3 h 53 min ja pisteitä 480 (sijoitus huima 29/33). Vettä ei satanut (liikaa) eikä tullut yhtään pummia. Itse asiassa köpöteltiin aivan suoraan melkein kaikille rasteille, yhdelle jopa pelkällä oranssin lipun vainulla eli vauhdissa bongasimme sivusilmällä, metsän siimeksessä vilahduksen oranssia, joka vain imi puoleensa ja sieltähän se rasti sitten löytyikin. Suunniteltu reitti mentiin täysin ilman ongelmia (ja nyt en pilaa mahtavuutta spekuloimalla kuinka oltaisiin saatu enemmän pisteitä paremmalla reitinvalinnalla, niin kuin aina...) Löytyi kivaa maastoa mitä polkea ja riittävästi kuraa, mutaa ja vettä. Jesh. Päätös syödä vähän evästä tasaisin väliajoin (sen sijaan että vetää fiilispohjalta) oli myös onnistunut ratkaisu ja kummallakin pysyi järki päässä loppuun asti. Seuraavalla kerralla vielä taskulaskin mukaan varustelaatikkoon ja villalankaa muovilangan sijaan niin reittisuunnittelu käy helpommin. Pieni takalokasuoja voisi myös olla kiva niin kankuissa ois kuivempi fiilis.

Seuraavaksi vuorossa onkin sitten 8 h MTB rogaining pläjäys. Retkikartan perusteella luvassa on hieman mäkisempää ja märempää, ehkä jopa suorittamista. Kääk. 

Kuljettu reitti.

Turku Rogaining Winter Sprint 29.3.2015

Juu olihan se kevään eka kisa juups.... taisi jäädä tuo juoksutreeni taas vähän liian vähälle talvikaudella :D No hyvä että oli kisa joka taas hiukan herätteli siihen että täytyy sitä tossua laittaa toisen eteen himpan verran useammin. Onneksi oli taas jänispalvelu matkassa kirittämässä, joten taivalta kertyi 9,75 km, aikaa kului 1:53 h ja pisteitä saatiin kasaan 69. Nopeasti laskien hieman paremmalla reitinvalinnalla olisimme päässeet 73 pisteeseen, joten häntäpäässä oltaisiin oltu pisteissä joka tapauksessa - vaikka joukkuesarja voitettiinkin, hahaa. Tällä kertaa myös tiesimme miten pisteet määräytyvät, joten edistystä on tapahtunut ainakin kilpailuun valmistautumisessa (eli muistimme lukea kilpailuohjeen). Voitimme myös arvonnassa, joten ei huano keikka!

Sen verran tuli reitinvalinnoista keskustelua matkan varrella, että päätimme kokeilla varsinaisessa Turku Rogaining Sprintissä ensimmäistä kertaa henkilökohtaisia sarjoja. Haaste on heitetty, katsotaan kumpi Rusakko voittaa!

Valmistautuminen kesän 2015 kisoihin on aloitettu

Valmistautuminen vuoden 2015 kesän kisakauteen on aloitettu ja tärkeimmästä eli välineistä. Ensimmäisenä tilaukseen lähti tiimipaita.