Se oli sitten 5. Venlojen viesti meikäläisen uralla ja taas pitää todeta, että paremmin pärjäisi jos edes hiukan panostaisi tuohon juoksupuoleen, koska Jukola ja suunnitus ovat kaksi eri lajia :D Itselläni oli onneksi lyhin 2. osuus ja hienoa oli, että pääsin ylipäänsä paikalle - pari viikkoa sitten sekin vaikutti vielä mahdottomalta.
Meidän joukkueen ensimmäisen osuuden nopsajalka tuli hienosti vaihtoon vähän yli 300. paikkeilla. Osasin epäillä nopeaa suoritusta ja olin ajoissa vaihdossa, mutta en tarpeeksi ajoissa - ehdin juuri vaihtopuomille ja tähyilemään karttatelineelle kun huomasin ensimmäisen osuuden juoksijamme juuri tulevan telineen päähän. Sain saman tien kartan käteeni ja ehdin hihkua riemusta hyvän suorituksen ansiosta. Lämmittely jäi kokonaan tekemättä, mutta onneksi oli mukava helle, joten lihakset olivat muutenkin jo sulina ja itsellänihän on noita juoksuaskelia rajallinen määrä, joten oli vain parempi kun ne säästyivät itse suoritukseen :D
Lähtösuoran loppuvaiheessa alkoi meikäläisen juoksukunto piiputtamaan jo ensimmäisessä ylämäessä, mutta vieressä pönöttänyt tv-kamera kannusti jatkamaan. Seuraavaksi huomasin tv-kameran K-pisteellä, joten piti juosta vielä siitäkin ohi ennen kuin sai vähän hengähtää. Heti alussa tajusin päässeeni metsään oikeiden suunnistajien joukkoon - häntäpään menijöiden yleinen rastinumeroiden huutelu ja jutustelu puuttui kokonaan ja matkaa tehtiin täydellisessä hiljaisuudessa. Epämääräisiä sinkoilijoita ei ollut ja porukka teki selkeitä reitinvalintoja sekä eteni hyvin määrätietoisesti tiukasti suunnassa rastilta rastille.
Etenin helposti (mutta hitaasti) viivaa pitkin aina 7. rastille asti (joka taisi olla jo 3. tv-rasti). Olin jo luullut tv-rastien loppuneen ja hätkähdin kun olin taas kameroiden edessä. Matkalla oli jopa ollut yhdistetty kamera- & tv-rastikukkula missä kuului kameralaukaisimien sarjatuli. Lieko se ollut syy, mutta 7. rastilla oli meikäläisen tv-kamerasietokyky loppu ja rastilta tuli kummallinen kiirepaniikki pois. Lähdin aivan ääliömäisesti ilmeisesti jo 3. osuudella olleen jonon perään. Tajusin heti lähteneeni liikaa pohjoiseen, mutta olin niin kiireellä poistumassa kameroiden alta, että lähdin vain juoksemaan jonon perään - vaikka jo ensimmäisestä askeleesta lähtien hälytyskellot soivat päässä ja käskivät menemään koilliseen kohti jyrkänteitä. Kun ajattelin olevani tarpeeksi kaukana kameroista, pysähdyin lukemaan karttaa tarkemmin ja korjasin suunnan - mutta moka oli jo tapahtunut ja menin omasta rastistani vierestä ohi. Sitten kävinkin hakemassa vauhtia ensin yhdeltä jukolarastilta ja sieltä vielä omalle rastille nro 10, jossa pääsin taas kunnolla vauhtiin ja takaisin reitille.
Loppu sujuikin taas täysin ilman ongelmia, joskin hitaasti koska kuntopuoli oli piiputtanut jo aikoja sitten. Tässä vaiheessa olin tiputtanut sijoitustamme jo niin rankasti, että ympärillä alkoi taas kuulua tuttua pulinaa ja rastinumeroiden huutelua - ja neuvoin matkalla jopa pari tyyppiä takaisin kartalle ja yhden omalle hajontarastilleen.
Jälkeenpäin ajateltuna pummin syy oli kunnon loppuminen joka johti täydelliseen ajatusseisokkiin ja tyhjyyttään kumisevaan yläkertaan sekä kamera-aversioon..... ilman sitä en olisi ikinä toiminut noin 7. rastilla. Lisäksi jukolarasti johon pöllähdin oli niin selkeässä maastokohteessa, että siitä olisi pitänyt päästä heti takaisin kartalle - ja ennen sitäkin oli jo monta selkeää maastokohdetta kiljumassa sijaintia mistä olisi pitänyt osata kurvata omalle rastille - jos sitä energiaa olisi ollut ajatustoimintaan. Sinänsä pummi ei ollut suhteessa niin paha miltä se tuntui - etanamainen juoksuvauhti raksutti suoritusaikaan enemmän minuutteja kuin tuo yksittäinen pummaus.
Kaiken kaikkiaan, jälleen kerran aivan upea reissu. Ilma oli mahtava, ihana joukkue, maasto oli tosi kiva, sain uusia tuttavuuksia, rusketusta naamaan sekä meikäläisen ikäiselle erinomaiset maksimisykkeet mittariin. Shoppailtuakin tuli - ehkä jopa hivenen liikaa, omasta ja muiden puolesta. Huippua oli myös meidän 3. osuuden varanainen, joka aamulla palautteli mieleen kompassin käyttöä ja veti yksien kuntorastien kokemuksella, yövuoron jälkeen, aivan upean suorituksen - puhumattakaan taas salamatkustajan kanssa juosseen ankkurin suorituksesta! Lisäksi meillä on suunnisturingissä nyt sen verran monta nastarinkuluttajaa, että meillä voisi oikeasti olla ensi vuonna jukolatiimi kasassa - mikä tarkoittaa meikäläiselle armotonta juoksutreeniä koko ensi vuodeksi :D Levi24 MTB -tapahtumastakin kuului hyviä uutisia (toisen rusakon joukkue oli tullut hienosti kolmanneksi) - mutta siitä toivottavasti oma raportti erikseen.
 |
| Venlojen 2. osuus, omat rusettikiemurat violetilla. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti