28.10.2019

Vuosi 2019

Vaikka blogin puolella on ollut hiljaista, eivät Rusakot silti vietä hiljaiseloa. Kaikkea on taas tehty, mutta tekstit ovat vain jääneet pöytälaatikkoon. Ensi kesään asti kuulumisia voi lukea toisen blogin puolelta:

https://pyorallapariisiin2020.blogspot.com 💪 ♥💛

6.9.2018

PORIN RAASTO 2018, Village Edition


By Räbbit P. Kyllä, ihmeitä tapahtuu joskus myös kirjoittamisen saralla. Mutta asiaan;
Päivään lähdettiin jotenkin tottuneesti pienellä kiireellä. Kaluston suhteen päätös tehtiin edeltävänä iltana ja ”laihat nakit” päätyivät illan hämärtyessä auton perään odottelemaan lähtöä. Ensimmäinen sykkeitä nostattava hetki koettiinkin jo perjantai-iltana, kun pyörät saatiin sidottua ja huomasimme varsin miehekkään viillon Räbbit P:n takarenkaan kyljessä. Väsyn jo painaessa silmää, päädyttiin kuitenkin jättämään pyörä telineeseen ja heittämään uusi rengas matkalle mukaan, jotta sen voisi sitten ennen kisan alkua nopsasti vaihtaa.

Aamun sarastaessa tuli suhteellisen nopeasti selväksi, että rauhallinen aamu tulisi vaihtumaan kiireiseen aamuun, joten loppuvalmistelut hoidettiin rivakasti, koira kyytiin ja matkaan. Koira pääsi mieleiseen hoitopaikkaan (iso kiitos siitä) ja matka jatkui rikesakon rajoja uhmaten kohti Ulvilaa ja kisakeskusta. Kisakeskuksessa pikainen ilmoittautuminen, kisakuvaus, fillarit alas telineeltä, kamat kasaan ja reittikirjan lukuun. …Ja tässä vaiheessa päätettiin myös jatkaa jännityksen ylläpitoa koko päivän, sillä tämä edellä mainittu rengas jäi sitten vaihtamatta siinä kaikessa hyörinässä. Nopeahko reittisuunnittelu, päätettiin olla keksimätä turhia oikopolkuja (vanha alkaa kenties jo oppimaan). Yksi pyörärasti laavulla, mistä mennään? Reitti kulkee luontopolkua pitkin, pakko sinne on jokin huoltotie tai ura mennä, katellaan se rauhassa, ei nyt höntyillä.

Prologi ja ensimmäinen tehtävä… Valitkaa pareista toinen voima/juoksuosuuteen ja toinen älyosuuteen?!? Mitä mahtaa olla luvassa, kummalla kestää pää älytehtävään, entä paljonko tarvitaan voimaa. Onneksi salaisuuksien verho avautui nopeasti ja selvisi, että toisen jäsenen tehtävänä oli osallistua köydenvetoon isossa ryhmässä (hävinneelle osalle sakkolenkki juosten) ja toiselle pieni aivopähkinä ratkaistavaksi. No mutta ei helpottanut valintaa yhtään. Valitaanko köyttä vetämään se, jolla on enemmän massaa, voimaa ja vauhtikestävyyttä sakkolenkin juoksuun ja älytehtävää ratkaisemaan se, joka ei välttämättä usko olevansa siinä hyvä? Vai olisiko sittenkin parempi aloittaa köydenveto heikommalla juoksijalla ja uskoa että köydenvedosta tulee voitto, jolloin älytehtävämielessä itsevarmempi Räbbit P pääsisi hyvissä asemissa ratkomaan tehtävää.
Päädyimme taktikoinnin jälkeen jälkimmäiseen vaihtoehtoon, joka osoittautui alkuun menestykseksi. Köydenvedosta tuli selkeä voitto hyvällä vetojen rytmityksellä ja hävinneiden lähtiessä sakkolenkille Räbbit P pääsikin hyvissä asemissa aivopähkinän pariin. Luottavaisin mielin tehtävän kimppuun, tehtävän luku nopeasti (numeroiden pyörittelyä, siis ihan mun juttu), nopea ratkaisu ihan kärkijoukoissa, ratkaisu tuomareille ja VÄÄRIN! Uudestaan… nopea tehtävän tarkistus, tarkistuslaskenta, tulos paperille ja VÄÄRIN. Tätä leikkiä pelattiin viitisen kierrosta, jonka jälkeen Räbbit P vihdoin tajusi ottaa sykettä vähän alas ja lukaista myös sen tehtävänannon viimeisen lauseen ”mikä on lukujen yhteissumma”. Mielessä kävi kaikki tunnetut voimasanat ja saattoi muutama kaikua myös lähimaastoon (pahoittelut, se oli vahinko). Vielä yksi yhteenlaskuvirhe, mutta sitten matkaan. Hyvältä vaikuttanut lähtö vaihtuikin siinä tehtävää tavatessa hyvään takamatkaan.

Ei muuta kuin fillarin selkään ja suunnistamaan. Lähtiessä vielä pienet taktikoinnit; tehdään oma juttu ja ei höntyillä. Ja kuinkas sitten kävikään. Pari rastia takana seuraava pidemmän taipaleen päässä rastimääreellä ”laavu”. Reipasta polkemista, rasti lähestyy, yht’äkkiä metsätiellä karmea kasa fillareita ja kilpailijoita säntäilemässä kohti umpimetsää laavun suuntaan. No mitä tekevät Räbbit A ja Räbbit P? No höntyilevät. Pyörät penkkaan ja muiden perään. Parisataa metriä umpimetsää ja suoraan laavulle. Tadaa, meni sittenkin ihan hyvin, vai menikö? Laavulta sitten takaisin pyörille paksua helposti pyörällä ajettavaa mönkijäuraa pitkin (mistä me mahdettiin just puhua, kun reittiä suunniteltiin)?

Mutta matka jatkuu ja menneet unohdetaan ainakin hetkeksi. Pyöräily alkaa maistua ja muutama selkäkin tulee vastaan. Välillä käytiin suorittamassa Questiä ja ampumassa vaihtoehtoisella välineistöllä.  Räbbit A valitsi aseekseen värikuula-aseen ja tämän seurauksena Räbbit B kirmaisi nuoren jänön lailla noutamaan aseeseen tarvittavat värikuulat (laskettelurinteen päältä, tottakai). Viisi kuulaa, viisi taulua ja kaksi osumaa. Seurauksena kolme sakkolenkkiä uimalammen läpi. Virkisti kyllä kivasti pieni dippaus helteisenä päivänä. Siitä taas pyörien päälle ja matka jatkui kohti seuraavia Questejä. Pyörät taas pientareelle, uusi kartta käteen (ilman mittakaavaa ja muita turhuuksia). Nopea toteaumus, että kartalta ei tunnu löytyvän juuri muuta kuin vihreää ja sinistä väriä ja suunnistuskartalla nämä ovat juuri ne värit, joita kannattaa ainakin vahvasti harkita kiertävän. Kartan suuntaamineen suunnilleen oikeaan suuntaan, kompassilla suunta kohti rastia ja sinne. Risukkoa on ja sitten vielä vähän tiheämpää ja suota. Tai siis pelkkää suota! Muutama oja halkoi aluetta ja Rabbit P päättikin näyttää, miten siitä suon yli mennään niin että heilahtaa. No ei menty. Jalka polvea myöten turpeeseen ja helpotuksen huokaus, kun nastari jäi kuin jäikin jalkaan, eikä metrin syvyyteen jonnekin sinne suohon. Rastit kuitenkin löytyivät, kun malttoi katsoa kompassia. Myös muutama lakka näkyi jo mättäillä kellertävän. Paluumatka pyörille ei täysin osunut samaan ”reikään” kuin suolle lähtö ja jouduimmekin vähän arpomaan sopivaa ojanylityspaikkaa. Tämäkin kuitenkin löytyi ja matka pääsi jatkumaan kohti Leineperin kylää, jossa luvassa olisi taas iso nippu erilaisia Questejä. Viljan säkittämistä ja painon arvioimista, vaijeriylitystä (joka jonojen vuoksi saatiin hoitaa kylmän viileästi uimalla), palikkapeliä (oltiin ihan suvereeneja, siis oikeasti), halkojen sahaamista (tämäkin oli ihan meidän juttu) ja uimapatjailua, joka sekin hoidettiin kohtalaisella tarmolla. Alueen hahmottaminen ainoastaan tuotti pieniä haasteita ja muutamaa rastipaikkaa jouduimme hetken etsiskelemään.



Tämän jälkeen hypättiin jälleen pyörien selkään ja suunnattiin seuraavalle Quest-rastille. Tällä kertaa luvassa oli pyöräilyä ennalta määriteltyä reittiä kohti vaihtoaluetta ja tämän matkan varrella pienten arvoitusten ratkomisia, tietoisena siitä, että jokaisesta väärästä vastauksesta pääsisi prologissa vältettyä sakkorinkiä. Kysymykset oli hauskoja ja pääsimmekin nopeasti sisään mysteerien maailmaan ja taidettiin muutama selkäkin taas ottaa kiinni. Vaihtoalueelle tultaessa saimme kuitenkin kuulla, että yksi vastauksistamme oli väärin. Eli ei kun sakkolenkille.

Nyt kun pyörät oli saatu parkkiin, oli aika siirtyä suunnistuksen pariin. Porin Raasto ei pettänyt tälläkään kertaa, vaan kilpailijoiden iloksi suunnistus osuus oli juonittu rajatulle alueelle jokivarteen ja tehtävänä oli etsiä 10 rastia, jotka oli sijoitettuna alueella sijaitsevien siltojen alle. Ja todellakin juuri siltojen alle ja vieläpä keskelle, joten kuivin jaloin ei tästäkään ollut mahdollisuutta selvitä. Lähdimme rauhassa matkaan samalla miettien taktiikkaa, miten siltoja kannattaisi lähteä etsimään. Muutama iso silta oli tietysti kartalle merkittynä, mutta kaikkia pienimpiä ei kartassa näkynyt. Näimme muutaman parin kelluttelevan pelastusliiveissä alajuoksun suuntaan ja hetken mietimme itsekin saman suuntaista ratkaisua, mutta totesimme jalan liikkumisen olevan nopeampaa. Päädyimme aloittamaan etsinnän kilpailukeskusta lähempänä olevasta etsintäalueen päästä ja lähdimme tästä jokivartta mukaillen kohti toista rajaa. Muutama ensimmäinen silta löytyikin helposti ja rastinumerotkin saatiin kaivettua siltojen alta pienehköllä kahlaamisella. Tämän jälkeen tulikin sitten vastaan täysin tyhjää. Ei sillan siltaa ja myös toisia kisailijoita pyörimässä ympyrää, kuin puolukat siellä kuuluisassa Stockan hississä. Jatkoimme kuitenkin sinnikkäästi jokivartta eteenpäin, mutta ei edelleenkään mitään. Välillä kuikuillen siltoja vastakkaiselta rannalta (mutta eihän niitä sielläkään näkynyt!). Lopulta kurkattuamme virallista kisa-aikaa, jota tähän mennessä oli kulunut viitisen tuntia, päädyimme siihen tulokseen, että niitä siltoja ei vaan oltu tehty meidän löydettäviksi, eli kompassi taskuun ja nöyränä kohti maalia.

Tämä siltojen hukkaaminen jäi vähän kaivelemaan mieltä, joten Räbbit P ajautuikin pari päivää asiaa mietittyään selvittelemään asiaa ATK-verkon syövereistä. Retkikartta.fi auki, satelliittikuva päälle ja ei olisi pitänyt tätäkään tehdä. Nopeasti kävi selville, että piste X jossa Räbittien selkäranka semisti naksahti oli enää noin 50m päässä etsintäalueen toisesta päästä. Eli toisin sanoen; jatkamalla tämän ”ylimääräisen” 50m alueen rajaavalle sillalle, sieltä yksi rasti lisää ja joen toista puolta takaisin, olisimme sanoisinko 98% varmuudella löytäneet kaikki rastit ja ehtineet vielä hyvin maaliin ennen sen sulkeutumista. Mutta hei, oli meillä kuitenkin ihan kivaa.

Rusakot kiittävät jälleen kerran Porin Raastoa upeista kisatunnelmista, huippuluokan järjestelyistä, järjestäjien nopeista peliliikkeistä quest-rastin tukkeutuessa ja hauskoista questeistä. Toivottavasti kohtaamme taas ensi vuonna.

P.S. se viiltynyt pyöränrengas muuten kesti koko matkan. Meni rikki vasta viikkoa myöhemmin uintireissulla käydessä. ”Vain” 14km kotoa ja tottakai ilman varasisuria tai muitakaan paikkaushärpäkkeitä. Kiitos siis myös sille trikooferrarille, joka ainoana vastaantulijana vaivautui hidastamaan vauhtiaan ja kyselemään, olisiko Räbbit P tarvinnut apua. Tällä kertaa sitä ei tarvittu (ei sillä olis kuitenkaan ollu kylmää olutta mukana) ja Räbbit A saapui raatoautolla hätiin jo 4km tunkkaamisen jälkeen.

17.9.2017

Evomultisport 26.8.2917

Lahden suurmäen hyppytorniin on pitkä matka mäkimontusta portaita pitkin, maailman paras BMX quest, slack-line kokeilu, suppasuunnistusta ja muuta kivaa.... to be continued... tai sit ei.

Lähtöä odotellessa

11.8.2017

Pohjoisen Polkuja Vol 2 ja vähän muitakin neulasrännejä

Kävimme kesälomareissulla katselemassa muutamia kiinnostavia pyöräilykohteita. Koska lemmikeille ei tällä kertaa järjestynyt hoitopaikkaa vaan ne piti ottaa mukaan, kriteeriksi muodostui päiväretkiin sopivat kohteet hyvien majoitusfasiliteettien läheisyydessä.
 
Ensimmäinen etappi oli Aulanko. Merkityt pyöräreitit olivat pääasiassa latupohjia ja helppoja polkuja, mutta metsän kätköiskä löytyi myös mukavaa röllipolkua ja reitit kruunasi kauniit järvimaisemat.

Iloinen polkija Aulangolla 8)
 
Seuraavaksi suuntasimme Lopen Poronpolulle. Hyvin merkitty reitti (kunhan sen ensin löysi) oli lähes kokonaan helppoa ja nopeaa singletrackiä. Jonkin verran matkan varrelle mahtui myös tunkkaamista harjuille - kovemmat reidet olisivat ehkä osan ajaneetkin ylös mutta niillekin olisi kyllä riittänyt pari tunkattavaa ylämäkeä. Mukavia laavuja taukopaikoiksi ja kauniita maisemia, suosittelen lämpimästi.
 
Poronpolku on hyvin merkitty (matkalta löytyi myös hauskoja lisäviittoja) ja lähes koko matka on leppoisaa polkua.
 
 
Seuraava siirtymä olikin sitten Ylläkselle. Ensin nousimme gondolihissillä tunturin huipuille ja laskettelimme huoltotietä alas... haaste lähinnä jarruille :D Seuraavaksi hankimme alueen MTB kartan ja tutustuimme lähiympäristön merkittyille reitteille. Siniset, helpot reitit vaikuttivat menevän pääasiassa pehmeitä latupohjia pitkin, punaiset ja mustat pätkät olivat hauskempia.
 
Kun olimme ottaneet ensituntumaan Ylläksen alueeseen, suuntasimme Ylläs-Levi reitille. Reitillä oli pari päivää aikaisemmin ajettu MTB kisa ja maasto oli märkää, joten ura oli vastaavassa kunnossa - ajettu sekä paikoitellen turvemutainen ja kuoppainen. Matkan varrelta löytyi kaikki mahdolliset maastotyypit eli mm. neulaspolkua, vauhdikasta alamäkeä metsätiepohjalla, kivikkoista metsätietä, kivikkoista polkua, juurakkoista polkua järven rannalta, tunturin ylitystä soralla, monttuista metsäpolkua, tiesiirtymä, leveitä rautapitkoksia, ja märkiä suokohtia (hyttysineen) ehkä muutama liikaa - vain kalliobaanat puuttuivat. Summa summarum, vaikka välillä oli pidempia helppoja pätkiä niin ajettavaakin riitti, haastetta tuli niin korkeuseroista kuin teknisemmistä pätkistä ja itseään kyllä taputti olkapäälle perille päästyään. Kokonaisuutena Ylläksen alueesta jäi positiivinen kuva maastopyöräilyn suhteen, laitetaan suositeltavien paikkojen listalle :)
 
Myös Ylläs-Levi ja Ylläksen alueen reitit on hyvin merkitty. Haasteita löytyy, kuten myös helpompaa ajettavaa. Fättis sopi märkiin kohtiin, täpärillä olisi mennyt lujimpaa mutta täysjäykälläkin selvittiin (pakon edessä koska jäykkäperän keula hajosi :D )
 
 
Ylläkseen jälkeen ohjelmassa oli majoitus Kuusamossa ja tavoitteena sekä Syöte että Hossa. Sääennusteita tutkailtuamme suuntasimme ensin Hossaan - ja ai että, sinne jäimme :D Syöte jäi odottamaan valloitustaan. Hossasta löytyi myös hyvin merkityt reitit ja kilometrikaupalla upeaa, nopeaa neulaspolkua mahtavissa maisemissa, joten käytimme loput ajopäivät siellä. Luontokeskuksesta löytyi tarvittavat palvelut ja upeita laavuja riitti taukopaikoiksi enemmän kuin ehti käyttämään. Yksinkertaisesti ihana paikka.
 
Hossasta löytyy neulasränniä järvenrannalta kilometrikaupalla. Monessa kohtaa polku on ihanan kapeaa (kuvassa laavun kohta joka leveämpi).  Reitit on merkitty hyvin ja tehty ajatuksella, esim. nousuissa/laskuissa MTB ura on ohjattu eri reitille kuin kävelijöillä ja näin ollen kohtia on helpotettu. Jäykkäperällä pääsee hyvin kaahaamaan, fättis ja täpäri on vähän ylimitoitettuja ilmatyynyaluksia näille reiteille. Reitistö sopii nautiskeluun kaiken tasoisille maastosankareille.
 
Kaiken kaikkiaan oikein virkistävä maastopyöräilyloma :)
 
 

10.7.2017

Porin Raasto 8.7.2017

Kisa alkoi n. 600 m uimapatjailulla. Toinen rusakko viihtyy vedessä erinomaisen hyvin, toinen ei, joten toisen kellutellessa ja odotellessa tai välillä vetäessa toistakin, toinen veti osuuden lähes maksimisykkeillä. Rantaan kuitenkin päästiin ja ½ juokkueesta myös nautti tehtävästä.

Sitten siirryttiinkin toisen rusakon heikoimpaan lajiin eli juoksuun. Hölkkäilimme vaihtoalueen kautta Kaanaan vesitornille (tässä vaiheessa puolestaan toisella rusakolla maksimisykkeet lasissa), jonka raput piti laskea. Laskeminen ei tuottanut vaikeuksia eikä jalatkaan pahemmin hapottaneet, mutta läpinäkyvät rappuset saivat molemmat hieman pahoinvoiviksi. Ylhäällä oikean vastauksen (275, huh) annettuamme siirryimme piirtämään rastit suunnistuskartalle ja sitten suunnistamaan. Suunnistus sujui hyvin, suurimmaksi osaksi helppokulkuisessa maastossa vedimme mutkat suoriksi ja etenimme pääasiassa suunnalla mahdollismman lyhyttä reittiä. Rastit sai hakea vapaavalintaisessa järjestyksessä, joten päädyimme nappaamaan 2. rastin ensin ja sitten 1. pienenä pistona hakkuuaukean reunaa pitkin ja muut numerojärjestyksessä.

Suunnistuksen jälkeen ohjelmassa oli Seikkailupuisto Huikee ja siinä kohdassa kisa muuttui huikeeksi farssiksi. Jonotimme 40 minuuttia valjaita ja sinä aikana jonossa pienempikokoiset pääsivät ohi kun mahtuivat tarjolla oleviin lasten valjaisiin. Lopulta järjestäjä ilmoitti viheltävänsä pelin poikki ja turhan seisoskelun kangistamina lähdimme hölköttelemään Raastoareenalle kertomaan suunnistuksen rastien yhteenlaskettuja pisteitä. Emme päässeet kokeilemaan Huikeeta mutta turha odottelu kuitenkin ärsytti kuin hampaatonta oravaa jonka pähkinät on jäässä, joten oli mukava päästä taas liikkeelle – ja Huikeen tehtävää olisi päässyt suorittamaan vain toinen parista, joten joka tapaukssessa toinen olisi joutunut tyytymään katsojan rooliin.

Huikeen jälkeen alkoi pyöräosuus, tuttua kaavaa kohti Kalloa. Kallossa odotti taas suunnistustehtävä. Questin rastit olivat hauskoja ja helppoja aivopähkinärasteja (jotka reilun parin tunnin kuntoilun jälkeen olivat yllättävän vaikeita), mutta saimme kaikki aika nopeasti oikein.  Rangaistuksen kuultuamme olisi vedessä viihtyvä rusakko suorittanut myös sen ilomielin – rangaistus olisi ollut  pelastushyppy veteen korkeahkolta laiturilta.

Kallon Questin jälkeen seurasi taas pyöräsuunnistusosuus – jolla sitten teimme kisan ainoa pummin. Ennen pummia kuitenkin pääsimme hakemaan rasteja (tai tarkemmin kirjoja) vanhasta ja sokkeloisesta koulusta. Ensimmäisten minuuttien hämmenyksen jälkeen Questista paljastui tosi hauska ja hienosti keksitty suunnistustehtävä, joka selkeästi sopi toisen rusakon insinöörimäiseen ajatusmaailman kuin nyrkki silmään.

Sitten siihen pummiin.... 9 rastilta lähtiessamme lähdimme ensin hakemaan 10 rastia. Lähdimme tietämättämme oikeaan suuntaan eli kohti urheilukentän Questia. Matkalla keksimme että suunta on väärä ja ympäri kohti 10 rastia. Hyvän matkaa 10 rastille päin poljettuamme tajusimme että ehei, tässä välissä onkin Quest urheilukentällä, joten sinne! Tässä vaiheessa taisi livahtaa pari rumaa & pahaa sanaa. Onneksi sohlaamiseen ei kulunut kuin 15 minuuttia, vaikka siinä edestakaisin ajellessa aikaa tuntui palavan taivaan tuuliin ihan huolella.

Urheilukentällä piti potkaista pallo pienehköön maaliin. Toinen rusakko suoritti tehtävän toisella potkulla, toisella taisi mennä toisen kymmenen puolelle, mutta tehtävä suoritettiin kumminkin :D ja matka jatkui, nyt reittikirjan mukaan, kohti 10 rastia. Se olikin kivan polun päässä, joskin ajamista hiukan häiritsi muut joukkueet
jotka hakivat rastia juoksemalla, mutta sangen ystävällisesti kuitenkin pyörälle annettiin tilaa, joten iso kiitos siitä kilpakumppaneille! Muiden armeliaisuuden avulla pääsimme rymistelemään Soma-sarjan ainoaa maastopyöräilypätkää ilolla.

Sitten matka jatkuikin kohti maalia, jonne kymppirastin numero piti antaa, mutta kukaan ei kyllä sitä missään vaiheessa kysynyt ja Raastoareenallakin hetki meni haahuiluun ennen kuin järjestäjät kertoivat mitä piti tehdä, mutta todennäköisesti meillä oli vain väsymyksen takia laput silmillä ja aivot narikassa :D No anyway, palloa pomputeltiin ämpäriin ja hiekkasäkkiä ja lekasoraharkkoa kannettiin juosten pehmeässä hiekassa niin että toinenkin rusakko sai sitten maksimisykkeet mittariin, johon suoritus oli hyvä päättää. Maalileimaus ja emitin purkuun – ja tadaaa! Päivän mukavin(?) yllätys, eli emit oli sanonut sopimuksensa irti ja koko päivän raataminen oli haihtunut taivaan tuuliin, hah :D Olimme kuitenkin sen verran tyytyväisiä omaan suoritukseemme että eipä se tuloksen puuttuminen sitten harmittanut niin paljoa. Viime vuonna osallistuminen jäi väliin toisen rusakon olkapään takaisinkiinniparsimisen takia, joten oli mukava huomata että kyllä kunto taas riitti vaikka liikunta olikin jäänyt vähäisemmälle.

Kokonaisuudessaan matkaa kertyi n. 35 km (josta muutama kilsa ylimääräistä sohlauksen takia), aikaa meni 5 h 24 min ja ilman Huikeen odottelua 4 h 45 min. Sijoitus (maybe, ehkä, peut-être) olisi ollut luokkaa noin puoliväli. Jälleen kerran Raasto oli Raasto, kivaa oli, Questit oli hyviä, oheismeininki mahtavaa, sää suosi ja Yyteri oli jälleen kerran upea. Ja nyt muutaman vuoden kisoja kierrettyämme voimme todeta että pieni farssi kuuluu joka kisaan ;) joten kiitos ja ensi vuoteen!

Vaatteet päällä ja veteen. Normisettiä seikkailu-urheilukisoissa.
Kuva Porin Raasto.


Voimakas poseeraus työn alla mutta ihan ei toisella pokka pidä.
Kuva  Porin  Raasto.

 

28.5.2017

Turku Rogaining Sprint 28.5.2017

2 h rogakisa helteisessä säässä Naantalin auringon alla. Toisella rusakolla pieni selkäjumi painonnonstokurssin jäljiltä (oli muuten hyvä kurssi!) joten etenimme reippaasti (ja vähemmän reippaasti) kävellen. Reitiksi valikoitui pohjoisen suunnistuksellisesti kiinnostavat kalliomaastot. Rastit löytyivät ongelmitta ja matkaa kertyi vain n. 8 km ja pisteitä 59. Sijoitus hmmm... no comments :D

Kuljetut rastit yhdellä kartalla (kisan kolmesta kartasta kuljimme 1:10 000 ja 1:20 000 kartoilla), ensimmäinen rasti sinisellä. 

Salpausrogaining 26.4.2017

Only one rusakko (toinen oli viihteellä), 4 h MTB, 50 km polkemista ja sijoitus jotain häntäpään suunnassa (eli 37 / 39). Tulossa lisää....