Raasto on kyllä yksi parhaiten järjestettyjä seikkailu-urheilutapahtumia mitä matkan varrelle on osunut - enkä nyt usko edes katsovani tapahtumaa ruusunpunaisten porilaissyntyisten aurinkolasien läpi vaan tapahtuma on oikeasti aivan huippuluokkaa: joukkuekuvat, rannekkeet, vedenpitävät kartat, Yyteri, suppailu, yleinen henki ja meininki, tarkka reittikirja ja muutenkin hyvä ohjeistus, Kallon suunnistus jossa piti itse piirtää rastit seuraavan suunnistusosuuden kartalle, upeat maisemat, sukellusrastit, suon keskellä olleen rastin viereisen valtavan ojan yli viritetyt liinat joita pitkin pääsi hienosti toiselle puolelle, palkintojenjakotilaisuus, kuvaus tapahtuman aikana jne jne.... hyvä tekemisen meininki kaikessa, iso kiitos järjestäjille!
Jos jostain pitäisi jotain sanoa, niin molemmille joukkueen jäsenelle saisi olla omat kartat, pyöräilyosuus oli turhan lyhyt ja kuntosarjassakin saisi olla melonta sekä emit käytössä. Lisäksi parin rastin sijainnista saatoin olla hieman eri mieltä järjestäjien kanssa - mutta mitä pienistä, kyllä ne rastit silti löytyivät. Ja sukellusrastit voisi laittaa reippaasti syvemmälle niin meikäläinen pärjäisi paremmin ;D mutta tämä tapahtuma on varmuudella myös ensi vuoden kisakalenterissa.
Itse kisa meni ehkä vähän tallusteluksi. Heti prologissa jäimme pidemmällä juoksupätkällä kauas muista ja kun vielä teimme suppailun (jonka ajankohdan sai itse valita) heti prologin perään, jäimme taittamaan matkaa lähes yksin. Pyöräilyosuus oli lyhyt ja hädin tuskin maastopyörää vaativa, joten emme saaneet kuin yhden joukkueen kiinni. Toiselta rusakolta ei kartanluku aina suju pyöräillessä, joten vaihdoimme kesken kaiken työjärjestyksen takaisin normaaliin, mutta sekoiluun kului pieni tovi. Kun ei ollut yhtään selkää kiinniotettavaksi, alkoi vauhtikin hiipua ja maisemien katselu kiinnostaa enemmän kuin verenmaku suussa eteneminen. Vasta viimeisellä suunnistusosuudella aloimme nähdä lisää muita joukkueita ja aivan lopussa tajusimme, että emme olleetkaan viimeisiä ja piti taas laittaa vähän vauhtia lisää. Vaikka liikumme hitaasti, sujuu suunnistus nykyään yleensä hyvin ja pääsemme sen avulla sinne-tänne-tuonne-ja-takaisin juoksenteluun sortuvien joukkueiden niskan päälle tai ainakin hönkimään niiden niskan taakse. Tällä kertaa matkaa kertyi vähän vähemmän (n. 27 km) mutta siitä aika suuri osa mentiin jalan, pari pyrähdystä pyörällä ja pieni pätkä myös sup-laudalla. Aikaa meillä kului 4 h 40 min ja sijoitus oli 41/48.
Kuntosarjaan oli myös eksynyt uppopallokaveri ja meidän jukolatiimin huipputykki, joka parinsa kanssa kaahasi koko sarjan kolmannelle sijalle n. 3 h ajalla. Onnea Makko ja Orvokki!
Ehkä kuitenkin parasta koko Raastossa on se, että kotikenttäedun ansiosta pääsee heti kisan jälkeen saunaan 8)
Kuntosarjaan oli myös eksynyt uppopallokaveri ja meidän jukolatiimin huipputykki, joka parinsa kanssa kaahasi koko sarjan kolmannelle sijalle n. 3 h ajalla. Onnea Makko ja Orvokki!
Ehkä kuitenkin parasta koko Raastossa on se, että kotikenttäedun ansiosta pääsee heti kisan jälkeen saunaan 8)
 |
| Raaston joukkuekuva ennen lähtöä - vielä myhäillään tyytyväisinä. |
 |
| Maaliiiiiiiin! Ja kas, edelleen myhäillään tyytyväisinä. Hienosti järjestetty skaba. |
