PORIN RAASTO 2018, Village Edition

By Räbbit P. Kyllä, ihmeitä tapahtuu joskus myös kirjoittamisen saralla. Mutta asiaan;

Päivään lähdettiin jotenkin tottuneesti pienellä kiireellä. Kaluston suhteen päätös tehtiin edeltävänä iltana ja ”laihat nakit” päätyivät illan hämärtyessä auton perään odottelemaan lähtöä. Ensimmäinen sykkeitä nostattava hetki koettiinkin jo perjantai-iltana, kun pyörät saatiin sidottua ja huomasimme varsin miehekkään viillon Räbbit P:n takarenkaan kyljessä. Väsyn jo painaessa silmää, päädyttiin kuitenkin jättämään pyörä telineeseen ja heittämään uusi rengas matkalle mukaan, jotta sen voisi sitten ennen kisan alkua nopsasti vaihtaa.

Aamun sarastaessa tuli suhteellisen nopeasti selväksi, että rauhallinen aamu tulisi vaihtumaan kiireiseen aamuun, joten loppuvalmistelut hoidettiin rivakasti, koira kyytiin ja matkaan. Koira pääsi mieleiseen hoitopaikkaan (iso kiitos siitä) ja matka jatkui rikesakon rajoja uhmaten kohti Ulvilaa ja kisakeskusta. Kisakeskuksessa pikainen ilmoittautuminen, kisakuvaus, fillarit alas telineeltä, kamat kasaan ja reittikirjan lukuun. …Ja tässä vaiheessa päätettiin myös jatkaa jännityksen ylläpitoa koko päivän, sillä tämä edellä mainittu rengas jäi sitten vaihtamatta siinä kaikessa hyörinässä. Nopeahko reittisuunnittelu, päätettiin olla keksimätä turhia oikopolkuja (vanha alkaa kenties jo oppimaan). Yksi pyörärasti laavulla, mistä mennään? Reitti kulkee luontopolkua pitkin, pakko sinne on jokin huoltotie tai ura mennä, katellaan se rauhassa, ei nyt höntyillä.

Prologi ja ensimmäinen tehtävä… Valitkaa pareista toinen voima/juoksuosuuteen ja toinen älyosuuteen?!? Mitä mahtaa olla luvassa, kummalla kestää pää älytehtävään, entä paljonko tarvitaan voimaa. Onneksi salaisuuksien verho avautui nopeasti ja selvisi, että toisen jäsenen tehtävänä oli osallistua köydenvetoon isossa ryhmässä (hävinneelle osalle sakkolenkki juosten) ja toiselle pieni aivopähkinä ratkaistavaksi. No mutta ei helpottanut valintaa yhtään. Valitaanko köyttä vetämään se, jolla on enemmän massaa, voimaa ja vauhtikestävyyttä sakkolenkin juoksuun ja älytehtävää ratkaisemaan se, joka ei välttämättä usko olevansa siinä hyvä? Vai olisiko sittenkin parempi aloittaa köydenveto heikommalla juoksijalla ja uskoa että köydenvedosta tulee voitto, jolloin älytehtävämielessä itsevarmempi Räbbit P pääsisi hyvissä asemissa ratkomaan tehtävää.

Päädyimme taktikoinnin jälkeen jälkimmäiseen vaihtoehtoon, joka osoittautui alkuun menestykseksi. Köydenvedosta tuli selkeä voitto hyvällä vetojen rytmityksellä ja hävinneiden lähtiessä sakkolenkille Räbbit P pääsikin hyvissä asemissa aivopähkinän pariin. Luottavaisin mielin tehtävän kimppuun, tehtävän luku nopeasti (numeroiden pyörittelyä, siis ihan mun juttu), nopea ratkaisu ihan kärkijoukoissa, ratkaisu tuomareille ja VÄÄRIN! Uudestaan… nopea tehtävän tarkistus, tarkistuslaskenta, tulos paperille ja VÄÄRIN. Tätä leikkiä pelattiin viitisen kierrosta, jonka jälkeen Räbbit P vihdoin tajusi ottaa sykettä vähän alas ja lukaista myös sen tehtävänannon viimeisen lauseen ”mikä on lukujen yhteissumma”. Mielessä kävi kaikki tunnetut voimasanat ja saattoi muutama kaikua myös lähimaastoon (pahoittelut, se oli vahinko). Vielä yksi yhteenlaskuvirhe, mutta sitten matkaan. Hyvältä vaikuttanut lähtö vaihtuikin siinä tehtävää tavatessa hyvään takamatkaan.

Ei muuta kuin fillarin selkään ja suunnistamaan. Lähtiessä vielä pienet taktikoinnit; tehdään oma juttu ja ei höntyillä. Ja kuinkas sitten kävikään. Pari rastia takana seuraava pidemmän taipaleen päässä rastimääreellä ”laavu”. Reipasta polkemista, rasti lähestyy, yht’äkkiä metsätiellä karmea kasa fillareita ja kilpailijoita säntäilemässä kohti umpimetsää laavun suuntaan. No mitä tekevät Räbbit A ja Räbbit P? No höntyilevät. Pyörät penkkaan ja muiden perään. Parisataa metriä umpimetsää ja suoraan laavulle. Tadaa, meni sittenkin ihan hyvin, vai menikö? Laavulta sitten takaisin pyörille paksua helposti pyörällä ajettavaa mönkijäuraa pitkin (mistä me mahdettiin just puhua, kun reittiä suunniteltiin)?

Mutta matka jatkuu ja menneet unohdetaan ainakin hetkeksi. Pyöräily alkaa maistua ja muutama selkäkin tulee vastaan. Välillä käytiin suorittamassa Questiä ja ampumassa vaihtoehtoisella välineistöllä.  Räbbit A valitsi aseekseen värikuula-aseen ja tämän seurauksena Räbbit B kirmaisi nuoren jänön lailla noutamaan aseeseen tarvittavat värikuulat (laskettelurinteen päältä, tottakai). Viisi kuulaa, viisi taulua ja kaksi osumaa. Seurauksena kolme sakkolenkkiä uimalammen läpi. Virkisti kyllä kivasti pieni dippaus helteisenä päivänä. Siitä taas pyörien päälle ja matka jatkui kohti seuraavia Questejä. Pyörät taas pientareelle, uusi kartta käteen (ilman mittakaavaa ja muita turhuuksia). Nopea toteaumus, että kartalta ei tunnu löytyvän juuri muuta kuin vihreää ja sinistä väriä ja suunnistuskartalla nämä ovat juuri ne värit, joita kannattaa ainakin vahvasti harkita kiertävän. Kartan suuntaamineen suunnilleen oikeaan suuntaan, kompassilla suunta kohti rastia ja sinne. Risukkoa on ja sitten vielä vähän tiheämpää ja suota. Tai siis pelkkää suota! Muutama oja halkoi aluetta ja Rabbit P päättikin näyttää, miten siitä suon yli mennään niin että heilahtaa. No ei menty. Jalka polvea myöten turpeeseen ja helpotuksen huokaus, kun nastari jäi kuin jäikin jalkaan, eikä metrin syvyyteen jonnekin sinne suohon. Rastit kuitenkin löytyivät, kun malttoi katsoa kompassia. Myös muutama lakka näkyi jo mättäillä kellertävän. Paluumatka pyörille ei täysin osunut samaan ”reikään” kuin suolle lähtö ja jouduimmekin vähän arpomaan sopivaa ojanylityspaikkaa. Tämäkin kuitenkin löytyi ja matka pääsi jatkumaan kohti Leineperin kylää, jossa luvassa olisi taas iso nippu erilaisia Questejä. Viljan säkittämistä ja painon arvioimista, vaijeriylitystä (joka jonojen vuoksi saatiin hoitaa kylmän viileästi uimalla), palikkapeliä (oltiin ihan suvereeneja, siis oikeasti), halkojen sahaamista (tämäkin oli ihan meidän juttu) ja uimapatjailua, joka sekin hoidettiin kohtalaisella tarmolla. Alueen hahmottaminen ainoastaan tuotti pieniä haasteita ja muutamaa rastipaikkaa jouduimme hetken etsiskelemään.

Tämän jälkeen hypättiin jälleen pyörien selkään ja suunnattiin seuraavalle Quest-rastille. Tällä kertaa luvassa oli pyöräilyä ennalta määriteltyä reittiä kohti vaihtoaluetta ja tämän matkan varrella pienten arvoitusten ratkomisia, tietoisena siitä, että jokaisesta väärästä vastauksesta pääsisi prologissa vältettyä sakkorinkiä. Kysymykset oli hauskoja ja pääsimmekin nopeasti sisään mysteerien maailmaan ja taidettiin muutama selkäkin taas ottaa kiinni. Vaihtoalueelle tultaessa saimme kuitenkin kuulla, että yksi vastauksistamme oli väärin. Eli ei kun sakkolenkille.

Nyt kun pyörät oli saatu parkkiin, oli aika siirtyä suunnistuksen pariin. Porin Raasto ei pettänyt tälläkään kertaa, vaan kilpailijoiden iloksi suunnistus osuus oli juonittu rajatulle alueelle jokivarteen ja tehtävänä oli etsiä 10 rastia, jotka oli sijoitettuna alueella sijaitsevien siltojen alle. Ja todellakin juuri siltojen alle ja vieläpä keskelle, joten kuivin jaloin ei tästäkään ollut mahdollisuutta selvitä. Lähdimme rauhassa matkaan samalla miettien taktiikkaa, miten siltoja kannattaisi lähteä etsimään. Muutama iso silta oli tietysti kartalle merkittynä, mutta kaikkia pienimpiä ei kartassa näkynyt. Näimme muutaman parin kelluttelevan pelastusliiveissä alajuoksun suuntaan ja hetken mietimme itsekin saman suuntaista ratkaisua, mutta totesimme jalan liikkumisen olevan nopeampaa. Päädyimme aloittamaan etsinnän kilpailukeskusta lähempänä olevasta etsintäalueen päästä ja lähdimme tästä jokivartta mukaillen kohti toista rajaa. Muutama ensimmäinen silta löytyikin helposti ja rastinumerotkin saatiin kaivettua siltojen alta pienehköllä kahlaamisella. Tämän jälkeen tulikin sitten vastaan täysin tyhjää. Ei sillan siltaa ja myös toisia kisailijoita pyörimässä ympyrää, kuin puolukat siellä kuuluisassa Stockan hississä. Jatkoimme kuitenkin sinnikkäästi jokivartta eteenpäin, mutta ei edelleenkään mitään. Välillä kuikuillen siltoja vastakkaiselta rannalta (mutta eihän niitä sielläkään näkynyt!). Lopulta kurkattuamme virallista kisa-aikaa, jota tähän mennessä oli kulunut viitisen tuntia, päädyimme siihen tulokseen, että niitä siltoja ei vaan oltu tehty meidän löydettäviksi, eli kompassi taskuun ja nöyränä kohti maalia.

Tämä siltojen hukkaaminen jäi vähän kaivelemaan mieltä, joten Räbbit P ajautuikin pari päivää asiaa mietittyään selvittelemään asiaa ATK-verkon syövereistä. Retkikartta.fi auki, satelliittikuva päälle ja ei olisi pitänyt tätäkään tehdä. Nopeasti kävi selville, että piste X jossa Räbittien selkäranka semisti naksahti oli enää noin 50m päässä etsintäalueen toisesta päästä. Eli toisin sanoen; jatkamalla tämän ”ylimääräisen” 50m alueen rajaavalle sillalle, sieltä yksi rasti lisää ja joen toista puolta takaisin, olisimme sanoisinko 98% varmuudella löytäneet kaikki rastit ja ehtineet vielä hyvin maaliin ennen sen sulkeutumista. Mutta hei, oli meillä kuitenkin ihan kivaa.

Rusakot kiittävät jälleen kerran Porin Raastoa upeista kisatunnelmista, huippuluokan järjestelyistä, järjestäjien nopeista peliliikkeistä quest-rastin tukkeutuessa ja hauskoista questeistä. Toivottavasti kohtaamme taas ensi vuonna.

P.S. se viiltynyt pyöränrengas muuten kesti koko matkan. Meni rikki vasta viikkoa myöhemmin uintireissulla käydessä. ”Vain” 14km kotoa ja tottakai ilman varasisuria tai muitakaan paikkaushärpäkkeitä. Kiitos siis myös sille trikooferrarille, joka ainoana vastaantulijana vaivautui hidastamaan vauhtiaan ja kyselemään, olisiko Räbbit P tarvinnut apua. Tällä kertaa sitä ei tarvittu (ei sillä olis kuitenkaan ollu kylmää olutta mukana) ja Räbbit A saapui raatoautolla hätiin jo 4km tunkkaamisen jälkeen.