Sitten siirryttiinkin toisen rusakon heikoimpaan lajiin eli juoksuun. Hölkkäilimme vaihtoalueen kautta Kaanaan vesitornille (tässä vaiheessa puolestaan toisella rusakolla maksimisykkeet lasissa), jonka raput piti laskea. Laskeminen ei tuottanut vaikeuksia eikä jalatkaan pahemmin hapottaneet, mutta läpinäkyvät rappuset saivat molemmat hieman pahoinvoiviksi. Ylhäällä oikean vastauksen (275, huh) annettuamme siirryimme piirtämään rastit suunnistuskartalle ja sitten suunnistamaan. Suunnistus sujui hyvin, suurimmaksi osaksi helppokulkuisessa maastossa vedimme mutkat suoriksi ja etenimme pääasiassa suunnalla mahdollismman lyhyttä reittiä. Rastit sai hakea vapaavalintaisessa järjestyksessä, joten päädyimme nappaamaan 2. rastin ensin ja sitten 1. pienenä pistona hakkuuaukean reunaa pitkin ja muut numerojärjestyksessä.
Suunnistuksen jälkeen ohjelmassa oli Seikkailupuisto Huikee ja siinä kohdassa kisa muuttui huikeeksi farssiksi. Jonotimme 40 minuuttia valjaita ja sinä aikana jonossa pienempikokoiset pääsivät ohi kun mahtuivat tarjolla oleviin lasten valjaisiin. Lopulta järjestäjä ilmoitti viheltävänsä pelin poikki ja turhan seisoskelun kangistamina lähdimme hölköttelemään Raastoareenalle kertomaan suunnistuksen rastien yhteenlaskettuja pisteitä. Emme päässeet kokeilemaan Huikeeta mutta turha odottelu kuitenkin ärsytti kuin hampaatonta oravaa jonka pähkinät on jäässä, joten oli mukava päästä taas liikkeelle – ja Huikeen tehtävää olisi päässyt suorittamaan vain toinen parista, joten joka tapaukssessa toinen olisi joutunut tyytymään katsojan rooliin.
Huikeen jälkeen alkoi pyöräosuus, tuttua kaavaa kohti Kalloa. Kallossa odotti taas suunnistustehtävä. Questin rastit olivat hauskoja ja helppoja aivopähkinärasteja (jotka reilun parin tunnin kuntoilun jälkeen olivat yllättävän vaikeita), mutta saimme kaikki aika nopeasti oikein. Rangaistuksen kuultuamme olisi vedessä viihtyvä rusakko suorittanut myös sen ilomielin – rangaistus olisi ollut pelastushyppy veteen korkeahkolta laiturilta.
Kallon Questin jälkeen seurasi taas pyöräsuunnistusosuus – jolla sitten teimme kisan ainoa pummin. Ennen pummia kuitenkin pääsimme hakemaan rasteja (tai tarkemmin kirjoja) vanhasta ja sokkeloisesta koulusta. Ensimmäisten minuuttien hämmenyksen jälkeen Questista paljastui tosi hauska ja hienosti keksitty suunnistustehtävä, joka selkeästi sopi toisen rusakon insinöörimäiseen ajatusmaailman kuin nyrkki silmään.
Sitten siihen pummiin.... 9 rastilta lähtiessamme lähdimme ensin hakemaan 10 rastia. Lähdimme tietämättämme oikeaan suuntaan eli kohti urheilukentän Questia. Matkalla keksimme että suunta on väärä ja ympäri kohti 10 rastia. Hyvän matkaa 10 rastille päin poljettuamme tajusimme että ehei, tässä välissä onkin Quest urheilukentällä, joten sinne! Tässä vaiheessa taisi livahtaa pari rumaa & pahaa sanaa. Onneksi sohlaamiseen ei kulunut kuin 15 minuuttia, vaikka siinä edestakaisin ajellessa aikaa tuntui palavan taivaan tuuliin ihan huolella.
Urheilukentällä piti potkaista pallo pienehköön maaliin. Toinen rusakko suoritti tehtävän toisella potkulla, toisella taisi mennä toisen kymmenen puolelle, mutta tehtävä suoritettiin kumminkin :D ja matka jatkui, nyt reittikirjan mukaan, kohti 10 rastia. Se olikin kivan polun päässä, joskin ajamista hiukan häiritsi muut joukkueet
jotka hakivat rastia juoksemalla, mutta sangen ystävällisesti kuitenkin pyörälle annettiin tilaa, joten iso kiitos siitä kilpakumppaneille! Muiden armeliaisuuden avulla pääsimme rymistelemään Soma-sarjan ainoaa maastopyöräilypätkää ilolla.
Sitten matka jatkuikin kohti maalia, jonne kymppirastin numero piti antaa, mutta kukaan ei kyllä sitä missään vaiheessa kysynyt ja Raastoareenallakin hetki meni haahuiluun ennen kuin järjestäjät kertoivat mitä piti tehdä, mutta todennäköisesti meillä oli vain väsymyksen takia laput silmillä ja aivot narikassa :D No anyway, palloa pomputeltiin ämpäriin ja hiekkasäkkiä ja lekasoraharkkoa kannettiin juosten pehmeässä hiekassa niin että toinenkin rusakko sai sitten maksimisykkeet mittariin, johon suoritus oli hyvä päättää. Maalileimaus ja emitin purkuun – ja tadaaa! Päivän mukavin(?) yllätys, eli emit oli sanonut sopimuksensa irti ja koko päivän raataminen oli haihtunut taivaan tuuliin, hah :D Olimme kuitenkin sen verran tyytyväisiä omaan suoritukseemme että eipä se tuloksen puuttuminen sitten harmittanut niin paljoa. Viime vuonna osallistuminen jäi väliin toisen rusakon olkapään takaisinkiinniparsimisen takia, joten oli mukava huomata että kyllä kunto taas riitti vaikka liikunta olikin jäänyt vähäisemmälle.
Kokonaisuudessaan matkaa kertyi n. 35 km (josta muutama kilsa ylimääräistä sohlauksen takia), aikaa meni 5 h 24 min ja ilman Huikeen odottelua 4 h 45 min. Sijoitus (maybe, ehkä, peut-être) olisi ollut luokkaa noin puoliväli. Jälleen kerran Raasto oli Raasto, kivaa oli, Questit oli hyviä, oheismeininki mahtavaa, sää suosi ja Yyteri oli jälleen kerran upea. Ja nyt muutaman vuoden kisoja kierrettyämme voimme todeta että pieni farssi kuuluu joka kisaan ;) joten kiitos ja ensi vuoteen!
 |
| Vaatteet päällä ja veteen. Normisettiä seikkailu-urheilukisoissa. Kuva Porin Raasto. |
 |
| Voimakas poseeraus työn alla mutta ihan ei toisella pokka pidä. Kuva Porin Raasto. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti