3.5.2014

Salpaus-Rogaining 2014

Tänä vuonna osallistuimme Salpaus-Rogaining 2 h MTB sarjaan, jonka takia syntyikin ajatus omasta blogista - paikasta jonne voisi kerätä jälleen kerran kantapään kautta opittua kullanarvoista tietoa... ja vapaata ajatuksenvirtaa.

Kisapäivän alku oli lupaava, olimmehan ensimmäistä kertaa koko rogaining -kisahistorian aikana melkein heti karttojen jaon alettua paikalla, eli tällä kertaa vain 15-20 min myöhässä. Reittisuunnittelu sujui omasta mielestä melko helposti, joten jäi hyvin aikaa tarkistaa suunnitellun reitin alku ja valua emit-nollauksen kautta lähtöön. Lähtö sujui kivasti edellä menevien pyöräilijöiden karjuessa tilaa jalan lähteneiden joukon reunalle.

Reitti ensimmäiselle rastille osoittautui mukavaksi, nopeaksi ja helpoksi metsätieksi ja aurinko paistoi, jonka seurauksena mieleen hiipi jo tyytyväinen ajatus: "nyt menee hyvin"... kunnes yleiskartan mittakaava teki tepposet ja seuraava rasti ei enää löytynytkään metsän keskeltä, koska pää muunsi yleiskartan (1:35 000) mittakaavan suunnistuskartan mittakaavan (1:10 000) maastoksi ja parikymmenmetrisen vuoren sijaan etsimme parimetristä kumparetta liian läheltä. Lopulta hehkulamppu syttyi, tajusimme virheen ja rasti löytyi.

Matka jatkui hiiirrrrrveän pitkän siirtymän kautta seuraavalle rastille (ilmeisesti reittiä suunnitellessame ajatustoiminta ei sittenkään ollut täysin läsnä). Onneksi matkalta löytyi todella hienoja polkuja ja upeita maisemia (täytyykin joku päivä ottaa pyörät mukaan ja majoittua Vierumäen urheiluopistelle koko viikonlopuksi, niin pääsee ajan kanssa polkuja tutkimaan). Joka tapauksessa seuraava rasti löytyi kivasti ja luotto kasvoi (mieleen hiipi toivo jo muutamasta karttaan suunnitteluvaiheessa merkitsemästämme lisärastista), kunnessa kohtasimme voittajamme. The Rastin.

The Rasti näytti sijaitsevan hyvin selkeässä maastokohteessa ja sopivan matkan päässä polulta. Ei muuta kuin menoksi, pyörät puunjuureen parkkiin (virhe 1) ja kohti rastia innokkaan aivottomana, hieman summamutikassa omaan (yliluonnolliseen / maan magneettikentän aistimiseen pohjautuvaan?) suunnistustaitoon luottaen (virhe 2). Virhe 1 + 2 = rasti hukassa, kisaajat hukassa ja - tadaa - polkupyörät hukassa. Hupsis. Hetken sinkoilimme metässsä kuin päättömät kanat ja aiheutimme lievää huvittuneisuutta vastaantulleissa kanssakilpailijoissa, joilta kyselimme "ei kahta pyörää oo näkyny..." Aikaa paloi ja rasti jäi löytymättä. Onneksi sentään pyörät löytyivät kun malttoi vetää pari kertaa rauhallisesti henkeä ja alkoi taas lukea karttaa. Samalla tajusimme kellon olevan niin paljon, että oli pakko iskeä kaasu pohjaan ja suunnata täysillä maaliin - vaikka olimme ehtineet polkemaan vain hieman yli puolet suunnittelemastamme reitistä. Viimeiset 35 minuuttia vedimmekin sitten verenmaku suussa vastatuuleen - tajuamatta että jos emme hae suunniteltuja rasteja, ei samansuuntaista reittiä tarvitse pyöräillä vaan voi oikaista (hehhehheh...) Vaikka aivotoimintamme olikin selkeästi väsymyksen rajoittamaa, selvisimme ajoissa maaliin. Yesh!

Kahdessa tunnissa matkaa kertyi n. 21 km ja pistesaalis jäi seitinohueksi. Onneksi maasto oli kivaa ja sää piti mielen virkeänä (sää vaihteli rakeista auringonpaisteeseen). Pienen pettymyksen hälvettyä mieleen jäi hieno kisa, hyvät järjestelyt, kivat polut ja hienot maisemat (kiitos & kumarrus järjestäjille)! Maastossa olisi viihtynyt pidempäänkin pyörien kanssa, 2 h oli aika lyhyt aika. Ehkä sittenkin voisimme lähteä Retki-Rogainingin 8 h MTB sarjaan.... let's see!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti